Viime ajat englantini on ollut ihan hirveää kuunneltavaa - persoonapronominit ja aikamuodot lentelevät ihan miten sattuu ja keskustelukumppani on muuttunut keskustelukumppanista "kärsivälliseksi" kielenhuoltajaksi. Odotan herkeämättä lausetta "darling, your grammar just stinks". Kammottavaa sönkötystä! Eilen olin edustamassa erään järjestön 100. vuosijuhlissa, ja huomasin paikkani löytyvän virolaisen ja ruotsalaisen pojan välistä. Jippii, internatsionaalista meininkiä taas vaihteeksi... Ylitin kuitenkin itseni ja puhuin parempaa englantia kuin aikoihin - etenkin kun ruotsalainen keskustelukumppanini puhui niin hipihiljaa, että välillä en oikein tiennyt puhuuko hän ruotsia vai englantia, sanoja kun en kuullut ollenkaan. Jotain olen oppinut ja hymyillen pääsee pitkälle.

Joskus myös oman äidinkielen puhuminen on vaikeaa, sen olen huomannut harjoittelussa. Välillä sanoja hakee ja hakee (esim. sana saostaa oli torstaina pahasti hukassa) ja huomaa änkyttävänsä jotain käsittämätöntä luokan edessä. Tekee mieli kiljua itselleen, että "opettele puhumaan, ääliö".

Olen kipeä. Kuitenkin krapula vei mukanaan suurimmat kivut ja säryt, mikä oli minusta ensinnäkin hieman hämmentävää, mutta myös hyvin huojentavaa. Kiitos Kuningas Alkoholi. Muuten tämä päivä meni testaillessa ohjeita yseille - kiinalaista ruokaa ja intialaista naanleipää, naan naan naan nam nam nam.