"...laivat meren tuulten taa, päivään nousevaan, taivas jonka loit, saavat katsomaan..."

Omituista, ettei mua jännitä enempää. Huomenna eka opetuskerta seiskoille ja kaiken järjen mukaan mun pitäis olla kauhuissaan. Ja ei tunnu miltään. Onneksi pidetään se kaverin kanssa yhdessä, niin voi tukeutua toiseen jos alkaa kieli mennä solmuun ja lapset poukkoilla pitkin seiniä...:)

"..mitä sä pelkäät, mikä tahtoni vei, sanoista kaunein, surusta ollut ei, mitä sä pelkäät, ja tulesta taian teen, tulesta kauneimman jos lahjani annan...."

Mä olen löytänyt itsestäni uuden puolen, joka siivoaa jopa kaappeja mieluummin kuin tekee kouluhommia. Huolestuttavaa. Opiskelu ei oo ikinä tuntunut näin vaivalloiselta kuin tänä syksynä - kunnon pakkopullaa. Vaikka tietää olevansa oikeella alalla ja oikeassa paikassa, niin silti on jatkuvasti sellainen mua-ei-vois-vähempää-kiinnostaa asenne ja väsy kaikkiin kouluhommiin. Ja mä inhoan vääntää niitä näkisin. Voihan se olla, että viime vuosi meni uutuuden viehätyksen voimalla, kaikki kun oli uutta ja ihmeellistä. Nyt kun on kotiutunut tänne ja elämä on täynnä rutiineja ja arki on aika tavallista, niin sitä huomaa kaipaavansa pois täältä. Taitaa olla pakoa arjesta ja velvollisuuksista, huoh. Välillä mietin, millaista ois, jos ois jotain mikä oikeasti sitois mut tänne. Vaikka eihän sitä saa olla kiittämätön, onhan mulla opiskelupaikka ja ystäviä ja tekemistä vaikka millä mitalla. Voisi olla kurjemminkin.

"Pidä kii, jos sateen jälkeen kaipaan kotiin. Pidän kii jos sateen jälkeen kaipaan kotiin. Kotiin." 

Tänään tuli pikkujoulukutsu kesätyöpaikan pikkujouluihin, jotka järjestetään yhden teologi-työkamun tupareiden yhteydessä. Hyvin mielenkiintoista, en olisi ihan kesän alussa uskonut meneväni kyläilemään kyseisen henkilön luo. Toisaalta en olisi myöskään uskonut juovani pussikaljaa hänen ja absolutisti ystäväni kanssa keskellä yötä Hesperian puistossa...:) Että uskaltaakohan sinne mennä! Toisaalta pakko mennä, ei tätä taida voida jättää näkemättä...:)

" ...joo-oo-o-ooo, saaren yö jos luonasi on, joo-ooo-o-ooo, saaren yö jos luonasi on, sydämeni, ollaan nii, ollaan joo, huomaani, käännyin pois, toinen oon huomaan niin..."

Ja muuten parasta Liekki-jukeboxissa on sen laulajan mielenkiintoinen artikulaatio - voi olla aivan varma, että on kuullut kaikki biisit ihan omalla tavallaan. No, saahan tuntea olonsa luovaksi, kerrankin.