Kesäretki oli ja meni :) Saunottiin (pari kertaa per päivä), syötiin, uitiin, kierreltiin kunnassa (villisikoja, mansikoita, uusi koulu, museoita...) ja ...dadaa... käytiin legendaarisesa Ohrantähkässä. Kivointa oli taas vaan hengailla kamujen kanssa ja nähdä kamuja joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Rasittavinta oli, että en tiennyt olevani mikään matkan pääorganisoija, mutta vähitellen se valkeni ja ärsytys sen myötä. Damn. Teki mieli kiljua sille oikealle (!!!) organisoijalle. Lopulta kaikki meni hyvin, mutta  täydellinen aivot-narikkaan-meiniki jäi mun osalta vähiin. Sain muuten kukkia aamuyöstä, aika söpöstä.

E jäi pariksi päiväksi retken jälkeen... Vähän niinkuin kaveruutemme alun vuosipäivä :) Käytiin Suokissa ja se oli niin intona, että se oli jotain todella söpöä.:D Samoin ne ohimoilta löytyneet harmaat hiukset, mahtavaa olla 26-vuotias ja jo niin charmantisti harmaantunut :D "Mitäh, älä valehtele, NÄÄ EI VOI OLLA MUN PÄÄSTÄ! Mun on pakko päästä heti kirjoittaan näistä mun blogiin!" Ylipäätään oli ihan älyttömän kivaa, kun ehti kerrankin jutella kunnolla. Se lupasi tulla katsoon meitä Tallinnaan maanantaina, paree tulla kans, tai mä vedän jotkut itku-potku-raivarit.

Ainiin, P-kamuseni palasi Meksikosta, tsihih, perjantaina sain hieman sekavan puhelun kaveriltamme, joka kertoi poikaparan olevan sammunut, sillä "eihän kahdeksan tunnin aikaeroon ole parempaa lääkettä kuin kahdeksan promillen humala". Hah. Raukka.

--ja nää vuodet vaihtuu ja paikat muuttuu eikä elämästä vapaapäivää tuu, se mikä nousee laskee ja mikä syntyy kuolee mutta lupauskemme pitää edelleen, antaa ja pyytää, empii eikä saa mitään, mä lupaan antaa kun osaat pyytää, etsii ja löytää, odottaa eikä mitään nää, kun kaksin etsii niin kaksin löytää, ja nää vuodet vaihtuu ja paikat muuttuu, eikä elämässä vapaapäivää tuu, se mikä nousee laskee ja mikä syntyy kuolee mutta lupauksemme pitää edelleen--