Viime päivät ovat menneet aika vuoristorataa, naurua seuraa itku ja itkua - toivottavasti ainakin - nauru.

Ihan sama missä olen, joka paikassa itketään tai riidellään. Ehkä kannan tätä nyt mukanani, joten kannattaa pysytellä kauempana. Olo on ihan maassa, vähän masentaa, tätäkö se elämä sitten lopulta on.

Nyt mietin vaan mitä iloa kenellekään minusta on täällä - tai täällä olemisesta on minulle.