Tänään se alkoi. Uusi elämä. Lupaan ja vannon (kautta kiven ja kannon ja jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön) että laihdutan nämä joulukilot (no okei, syksykilot) ennen kesää pois. Luvattu...:D Oikeasti en tajua, missä välissä nuo 5 kiloa on laihduttamisen jälkeen takaisin palanneet, mutta en tahdo että kohta huomaan niitä olevan 15... Muutenkin olisi hyvä jos ehtisi tämän kiire kevään aikana vähän kuntoilla. Saa nähdä miten käy. Tähän antoi nyt puhtia myös se, että löysin ihanaisen jakun, joka kävis juhlahameeni yläosaksi, mutta se on ihan himpun liian pieni. Puristaa tosta tissien kohdalta hälyttävästi ja ennenkaikkea rumasti... Höh.

Tulin eilen takaisin Helsinkiin ja uskomatonta kyllä, täällä on vähän lunta. Ja kamalasti jäätä, ulosastumista voi pitää hengenvaarallisena tällä hetkellä. Pitäisköhän ostaa kenkiin sellaiset mummojen liukuesteet...? Ei oo kiva mennä lenkillekään kun saa pelätä henkensä tai ainakin kallonsa puolesta!

Hohhoijaa ja haukotus. Mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Uusivuosi oli ja meni löhötessä serkkuni sohvalla ja telkkaria katsellen hyvässä seurassa... heh, oli kivaa, kauhea kahden naisen juorupiiri! Tän päivää oon sitten yrittänyt totuttautua olemaan yksin ja vääntää materiaalisuunnitelmaa. Mun päässä vaan pyörii parkettilattiat ja klinkkerilaatat, ei herranen aika, tosi normaalia.

Loppiaista teille ja Olavia...:)

"...mun sisällä on kylmä silloinkin kun kaikki sanoo että mua rakastaa... maailmasi koskaan ei kai kohdata voi silmieni taakse piiloutuvaa ohikulkijaa... mut älä lausu rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisunia, älä katso silmiin paljastun, olla haluaisin haluaisin, vain sun..."