Taas kotona. Siis Helsingin kotona. Valitettavasti. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tulla tänne enää piipahtamaan, mutta sovittu mikä sovittu. Epäinhimillinen herätys klo 5.30 tänä aamuna ja junaan. Torkuin ihme horkassa talvitakkiini ja villasukkiin kääriytyneenä koko matkan Jyväskylästä Pasilaan ja olin super-äkäinen aamulla. Nyt on sitten tosi tuore olo mennä neuvottelemaan ja katselemaan rafloja. Oijoi ja voioi. Vielä jos tänään ehtisi 18.30 junaan poikien kanssa, niin ei tarttis yksin istua toiseen suuntaankin koko matkaa ja hämmentää kanssamatkustajia kuorsauksella...

Pari päivää olin siis kotosalla ja sain melkein koko talon joulukuntoon, ihanaa, äiti kun ei jaksa nyt siivota ja kuten äiti sanoo "isästäsi ei siivoamaan ole". No, tamppasi se sentään matot. Sellaisella raivolla, että mattopiiska oli kahdessa osassa...:)

Äiti valuttaa 5 kertaa päivässä mahaansa sellaista sokeriliuosta 2 litraa kerrallaan ja sitten toisesta letkusta tulee pois kuona-aineet ja nestettä. Hmm... Operaatio on hyvin mielenkiintoinen ja äiti kutsuu sitä "litkuttamiseksi". Hyvä äiti. Uusia sanoja maailmaan.

Huh, nyt täytyy alkaa laittaa hiukset, että ehdin tunnin päästä sinne Paasitorniin. Haukotus. Jaksaisipa sitä olla edustava ja kohtelias.

Jouluja kaikille, nyt en varmaan kirjoittele vähään aikaan. Toivottavasti nähdään lomalla.