Hyppäsin perjantaina ravitsemustieteen luennon jälkeen bussiin ja menin äidin luokse viikonlopuksi. Ihan noin vain ex-tempore. Oli aika rentouttavaa. Tosin söin niin paljon, että täytyy pitää joku kaalikeittokuuri ennen juhlia, hitto, niihinkään on enää kaksi viikkoa aikaa ja kamala lista tehtävää, apuah. Pitäisi varata hotelli juhlapuhujalle, taittaa ja painattaa ohjelma ja lauluvihkot, aikatauluttaa kaikki, jutella ravintolan kanssa, tilata lisää busseja, valita kukat, tehdä plaseeraus ja paikkakortit, kirjoittaa spiikit, korjata hame, varata kampaaja jne... A P U A ! Ja käydä kouluakin jossain välissä...:S Taitaa olla turha sanoa mitä teen seuraavat kaksi viikkoa ja mistä vähän tingin!! Tätä kaikkea panikoidessani, olin kotona ihan superepäsosiaalinen, anteeksi siitä. En nähnyt ketään. Mutta ihanaa oli, että löysin juhlapukuuni vihdoin yläosan. Sitä onkin metsästetty... Sellainen tosi yksinkertainen valkoinen toppi, jonka "juttu" on sellaiset kivat kaulukset. Se on tosi nätti mustan huivin kanssa, vaikka ihan itse sanonkin...:)

Keskiviikko ahdistaa jo valmiiksi. Kaksi tuska-kokousta peräjälkeen, ööh. Ja torstaina esseen palautus, öööh. Torstaina on myös karonkka, mennään syömään johonkin. Jeejee (kuka se just puhuikaan siitä kaalikeittokuurista).

Toin luistimet kotoa. Ajattelin mennä joku päivä luistelemaan, tuossa melkein takapihalla on luistinrata. En kyllä taida enää edes osata, niin kauan on viime kerrasta! Tekisi myös mieli lähteä patikoimaan saareen kahville, kun ne on kuulemma ensi viikon auki. Käydä moikkaamassa työkamuja. Mutta luulenpa, että en ehdi, höh. Olisipa ihana kun aina voisi vaan tehdä sitä mitä tahtoo, eikä sitä mitä pitää. Mutta ei, elämä ei taida olla sellaista.