Hyppäsin
perjantaina ravitsemustieteen luennon jälkeen bussiin ja menin äidin
luokse viikonlopuksi. Ihan noin vain ex-tempore. Oli aika rentouttavaa.
Tosin söin niin paljon, että täytyy pitää joku kaalikeittokuuri ennen
juhlia, hitto, niihinkään on enää kaksi viikkoa aikaa ja kamala lista
tehtävää, apuah. Pitäisi varata hotelli juhlapuhujalle, taittaa ja
painattaa ohjelma ja lauluvihkot, aikatauluttaa kaikki, jutella
ravintolan kanssa, tilata lisää busseja, valita kukat, tehdä plaseeraus
ja paikkakortit, kirjoittaa spiikit, korjata hame, varata kampaaja
jne... A P U A ! Ja käydä kouluakin jossain välissä...:S Taitaa olla
turha sanoa mitä teen seuraavat kaksi viikkoa ja mistä vähän tingin!!
Tätä kaikkea panikoidessani, olin kotona ihan superepäsosiaalinen,
anteeksi siitä. En nähnyt ketään. Mutta ihanaa oli, että löysin
juhlapukuuni vihdoin yläosan. Sitä onkin metsästetty... Sellainen tosi
yksinkertainen valkoinen toppi, jonka "juttu" on sellaiset kivat
kaulukset. Se on tosi nätti mustan huivin kanssa, vaikka ihan itse
sanonkin...:)
Keskiviikko ahdistaa jo valmiiksi. Kaksi tuska-kokousta peräjälkeen,
ööh. Ja torstaina esseen palautus, öööh. Torstaina on myös karonkka,
mennään syömään johonkin. Jeejee (kuka se just puhuikaan siitä
kaalikeittokuurista).
Toin luistimet kotoa. Ajattelin mennä joku päivä luistelemaan, tuossa
melkein takapihalla on luistinrata. En kyllä taida enää edes osata,
niin kauan on viime kerrasta! Tekisi myös mieli lähteä patikoimaan
saareen kahville, kun ne on kuulemma ensi viikon auki. Käydä
moikkaamassa työkamuja. Mutta luulenpa, että en ehdi, höh. Olisipa
ihana kun aina voisi vaan tehdä sitä mitä tahtoo, eikä sitä mitä pitää.
Mutta ei, elämä ei taida olla sellaista.
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
Kommentit