...Viikon päästä todenteolla, mutta se ei tarkoita, ettei tällä viikolla olisi mitään tekemistä. Vähän olen vielä lomaterässä, mutta eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan...

Ja huh, onpa hömelö olo. Hampilääkäritäti puudutti aika tehokkaasti ja nyt ei jaksaisi tehdä mitään. Paitsi tökkiä poskea ja pohtia, miten hassua on kun ei tunne mitään :D Hymyileminenkin on varsin hauskaa, kun toinen puoli huulesta ei tottele, hah. Ja huomenna uudestaan. Kotiinpaluu sunnuntaina oli varsin rattoisa, yöllä klo 01.00 palohälytys ja eikun pihalle pyjaman housuissa... Ainiin, snif, minun kukat ei olleet tykänneet olla täällä yksin kolmea viikkoa, vaan mielenosoituksellisesti niistä kaksi yrittää kuolla. Muraatti ehkä herää tuosta vielä henkiin (näyttää varsin lupaavalta!), mutta rahapuusta en ole niinkään varma... pitäisiköhän siitä leikata lurpahtaneet oksat pois?! (Voi mikä viherpeukalo olenkaan... varmasti eka ihminen maailmassa joka onnistuu tappamaan rahapuun...)

Mukavia vuoden alkuja teille, toivottavasti uusi vuosi tuo hyviä asioita mukanaan :)

"..ich weiss nicht wie du heisst, doch ich weiss dass es dich gibt, ich weiss dass irgendwann irgendwer mich lieb. he comes to me every night, no words are left to say, with his hands around my neck, i close my eyes and pass away. i don´t know who he is, in my dreams he does exist, his passion is a kiss and i cannot resist. ich warte hier. don´t die before i do. ich warte hier. stirb nicht vor mir -- alle häuser sind verschneit und in den fenstern kerzenlicht, dort liegen sie zu zweit und ich, ich warte nur auch dich..."