Huhhuijaa. Kamala päivä ja kamalat viikot. Ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa, eikä oikein aikaa kirjoittaakaan. Sori.
Viime viikkoina ollaan väännetty keikkaa ihan liikaa ainejärjestön
kanssa. Alkaa väsy painaa, ja tentit lähestyy. Mutta rahaa on pakko
saada vapuksi, kun ne avustukset jumittaa... Tosin mä oon kai lähdössä
vapuksi Tartoon, jee. Lisäks olin viikonlopun kamuni kanssa SOOLin
järjestökurssilla, oli ihan mielenkiintoista ja kivoja ihmisiä, mutta
veihän sekin vähän voimat. Hehe, yövyttiin tossa kylpylä-hotelli
Käpylässä, matkaa reittioppaan mukaan kotiovelta 2,8 kilsaa.
Huvittavaa. Ja speksiä oon käynyt kattoon ja huomenna mennään pelaamaan
curlingia. Heh, vähän jännää!
Viikonloppuna on siis pakko lukea tenttiin. Ja mennä Egotripin
keikalle, se on tosi jees. Ja lisäksi äiti tahtoo, että meen sitä
moikkaan, se kun on taas sairaalassa - ja tottakai menen, kun se kerran
pyysi. Se on kuulostanut väsyneemmältä kuin ennen. Mä olen miettinyt
viime aikoina äiteetä aika paljon, tai sitä että mitä teen, kun sitä ei
joskus enää oo. Luulen, että tää on joku tyttöjen juttu, mutta yhtäkkiä
vaan tajusin jääväni hirvittävän yksin, jos... no, jos se kuolisi.
Vähän huono omatuntokin vaivaa, miks pitää olla niin hiton kaukana ja
miks pitää käydä niin harvoin... Mutta kannattaako potea huonoa
omatuntoa siitä, että on oma elämä? Perttu väittää, että mä oon vaan
väsynyt, kun itkeskelen tällaista. Se on ehkä oikeassa, mä luulen
peittäväni tän adhd-aktiivisuuteni alle ton äidin pohtimisen. Kamala
sanoa/ajatella noin, onhan mulla kuitenkin isä ja paljon kavereita ja
sukulaisia. Mutta jotenkin se ei ole sama asia, aina on voinut luottaa
siihen, että äiti on kyllä mua varten...:S Aika kultaa ehkä muistot,
mutta musta ei tuntunut tältä, kun isä sairasti, vaikka kamalaa sekin
oli... Ehkä tää on osaksi huolta siitäkin, että en tiedä miten se
pärjäisi ilman äitiä. Hitto, mä oon sanonut tän niin monesti, mutta
miks ei vois tulla aikaa, jolloin ei tarttisi olla huolissaan. Kun ne
molemmat olisi terveitä taas. On se vaan niin nurinkurista, että
jossain vaiheessa lapsi alkaa kantaa huolta vanhemmistaan. Mutta kun
mietin tota viikonloppua, niin missähän välissä luulen lukevani? No,
junassa ainakin, niin varmaan joo.
Sain tänään kuvia viime joululta. Heh, ihania, Pitsku on niissä niin
herttainen :) Ja Noora-neito pakotti mut mukaansa jollekin keikalle
kesäkuussa, hienoa. Vielä kun tietäis milloin ja mihin :)
keskiviikko, 29. maaliskuu 2006
Kommentit