On se hassua, kuinka eri tahtisia ihmiset ovat. On olemassa ihmisiä, joiden suonissa virtaa elohopeaa ja ihmisiä, joiden kulku on kuin tervassa tallaamista. Ja miljoonia välimuotoja tältä väliltä. Tänään taas mietin, että tuo hitaus ei ole minua varten, ei ollenkaan. En väitä että olisin tehokas tai nopea, vaan kärsimätön sitäkin enemmän! Välillä ei vaan jaksa katsella sellaista haahuilua, kun mitään ei tapahdu ja mikään ei hoidu...! (tämä kulminoituu tähän aamuun, jolloin olisin mieluiten ollut omassa sängyssään nukkumassa ja potemassa (mitä ihmettä?), enkä perkaamassa silakoita ja katsomassa kuinka rouva graavaa yhtä hiton lohta lähes 2 tuntia, uskomaton saavutus).

Eilinen soihtukulkue oli aika hieno. Olin ensimmäistä kertaa ja oli ihan hauskaa. Ja Tarja heilutti meille, hehee. Mun soihtu oli vaan ihan surkimus. Koetin muistaa, että "jokainen soihtu on yksilö", mutta ei se helpottanut... Tosin eräs herrasmies lainasi vähäksi aikaa minulle omaa TOIMIVAA soihtuaan, ettei mennyt ihan koko kulkue savuavaa, hädintuskin kytevää keppiä heilutellen...:) Sitten juotiin glögiä osakunnalla varmaan litra per nenä (hölskyn vieläkin). Kiva oli, että myös meidät kutsuttiin perinteisille jatkoille, mutta suunnattiin kaverini kanssa katsomaan kaverimme kaverin bändin ekaa keikkaa (olipa monta kaveri-sanaa). Pojat soitti ihan hyvin. Mutta niitä edeltänyt neuvostoliitto-propaganda-rähinä-kaasunaamari-kissantappo"musiikki" oli mulle vähän liikaa. Työnnettiin vessapaperia korviin ja mitä syvemmälle se meni, sitä paremmalta tuntui...:)

Taksimatka kotiin oli sekin aika kokemus. Maahanmuuttaja taksikuski heitti ihan ihme juttua. Sanoi, että "laittakaa tytöt turvavyöt kiinni, kun on ulkomaalainen kuski niin voidaan ajaa ojaan. Pelottaako?". Ja siinä vaiheessa kun kuski näpräsi ajotietokonettaan ja ajoi keskiviivan päällä suunnaten kohti ratikkapysäkkiä, voin sanoa, että vähän pelotti. Viimeistään sitten, kun se ilmoitti, että "ei mulla taksilupaa, ajokorttii, ja promillejakin vähän liikaa" mietin mihin kyytiin olin hypännyt...:) Ei, se oli ihan hauska setä. Naurettiin Heidin kanssa ihan vääränä kun kiivettiin rappuja ylös kotiin. Huoh, mikä miekkonen.

Tänään tajusin taas, että massu on kasvanut. Siis en lisäänny, mutta on ollut vähän laiskaa tämä liikuntaharrastus tässä viimeiset kolme kuukautta. Hyi minua. Ärsyttää, kun tuntuu, ettei kaupoista löydä mitään mikä ei kiristä tai purista ja sitten jos löytää, niin varmasti se ei päälle istu. Joten täytyypä aloittaa porkkanakuuri joulun jälkeen. Nyt ei vielä pysty, väsyttää vähän liikaa...!