On se kumma kuinka nopeasti jää koukkuun asioihin. Esimerkiksi tähän kirjoittamiseen. Ei mulla varsinaisesti mitään asiaa ole, mutta on pakko kirjoittaa tänne joka toinen päivä. Mutta oon aatellut, että ehkä tää on vähän niinkuin terapeuttista päiväkirjan pitämistä, voi purkaa kaiken tapahtuneen (olkoon se sitten kuinka turhaa tahansa) johonkin ja jatkaa eteenpäin. Ja toinen asia on appelsiinit. Miten ne onkaan nyt niin hyviä? Ja tottakai loppu, ei jaksaisi pelkkien appelsiinien takia juosta alepaan - mutta mitäpä sitä ei tekisi riippuvuuden eteen?? :)

Hyvästi terveellinen tammikuu (tai ainakin tipaton). Oltiin eilen katsomassa 22. pistepirkkoa, ja keikka oli ihan hyvä, ottaen huomioon etten ole mikään fani. Mutta PARAS oli sitä ennen esiintynyt BlackAudio, josta mä tykkäsin ihan kamalasti. Harkitsen levyn ostoa, hauska laulaja muuten, sen lantion on pakko olla irtaallaan muusta vartalosta :) Mentiin keikan jälkeen moikkaamaan kaverini kavereita viereiseen baariin ja yksi heistä hommasi meidät sisälle ilmaiseksi sanomalla että "nää on mun seuruetta". Se oli niin hienoa, varsinkin kun se tyyppi oli aivan yhtä otettu saadessaan sanoa noin, kun me päästessämme ilmaiseksi sisälle. Se vaan hihkui, että "mä olen aina halunnut sanoa noin!". Mutta oli kokonaisuudessaan varsin rentouttava ilta, enpä ole pitkään aikaan missään käynytkään. Tosin rämpiminen saappailla tuolla 20 cm lumihangessa klo 4 aamulla oli jo hieman rasittavaa. Samoin kuin pyykin peseminen viisi tuntia tuon jälkeen, mutta mitäpä sitä ei nuorena jaksaisi.

Aasinsiltana tästä, taidanpa alkaa tehdä materiaalisuunnitelmaa valmiiksi, haukotus, nuori kun jaksaa mitä vain.

...don't scratch your arm, it'll only get worse and don't even think, don't open your purse, i can pay for you that's the least i can do, you can pay me back in kisses when the month is trough, i wont lie to you...