Viikon
vuosijuhlien jälkeen olin Jyskylässä. Nukuin paljon ja ihana oli nähdä
pitkästä aikaa kaikkia kavereita, käytiin Sannan ja Jaanan kanssa
ostoksilla ja Nooran, AK:n ja Antin kanssa syömässä. Lisäksi juhlin
Piitun synttäreitä istumalla keskellä neitokaisen lattiaa
prinsessakruunu päässä monta tuntia ja leikkimällä barbeilla. Heh. Sain
kakkuakin. Oli ihana olla taas kotona. Tylsää oli vaan että äiti oli
sairaalassa melkein koko viikon, stressi purkautui sillä, että
itkeskelin monta päivää ja että koulujutut olivat viikon jälkeen aivan
yhtä pahasti rästissä kuin sitä ennenkin...:S Tai niitä on rästissä
vain kaksi, mutta ne kaksikin tuntuu ylitsepääsemättömältä tällä
hetkellä. Ei auta kuin ottaa aikaa, istua alas ja opiskella. Pitäisi
vaan rauhoittua hetkeksi, tämä adhd ei helpota yhtään opiskelua...:(
...miksi kaikki on niin irrallaan? miksen pysy mä koskaan paikoillaan? kuka opettais mua olemaan aloillaan?...
Kun kotiuduin lauantaina sain kutsun sunnuntaiaamupalalle. Oli ihana
päivä, syötiin ekaksi isolla porukalla aamupalaa (lettuja) monta
tuntia, sitten käytiin päiväkävelyllä, kun oli niin nätti päivä ja
vielä illalla syötiin yhdessä tortilloja ja katsottiin telkkaria.
Ehkäpä sosiaalisin päivä mitä tässä talossa olen viettänyt...:)
Mietittiin miten kivaa olisikaan kommuunissa, jossa JOKA PÄIVÄ
syötäisiin yhdessä. Päätettiin tehdä sunnuntaiaamupalasta uusi
traditio, toivottavasti se päätös pitää. Hihi. Tutustuin myös kissoihin
nimeltä Kissa ja Mauri. Herttaisia kisuja. Tosin tulevana viikonloppuna
jää aamupala välistä, töihin pitäisi mennä kahdeksi päiväksi. Jos siis
satutte seikkailemaan Seurasaaren selällä niin poiketkaahan
soropille...:D Me siellä pohditaan ja visioidaan ensi kesää, voi
jestas...
Mä olen alkanut pelätä sitä, kuinka vähän pidän opiskeluistani tällä
hetkellä. Välillä mietin, että jos ensi vuonna opiskelisi jotain aivan
muuta. Etsisi hieman. Mä vaan tunnen itseni, ei musta ole siihen. Menen
turvallista ja viisasta tietä kohti valmistumista, luen sivuaineena
jotain hyödyllistä jne... On vaikeaa, kun ei tiedä mitä tahtoo, eikä
tiedä mistä alkaisi etsiä sitä oikeaa juttua. Toisaalta tiedän kyllä
tämänkin olevan juttuni, mutta silti kerta kerran jälkeen petyn sen
opiskeluun??! Motivaatio-ongelmia, ehkä?!
Vähän hauskaa, lauantaina on kaverini (+kolmen muun tyypin) näyttely.
Ajattelin liueta töistä niin, että ehdin sinne, pakko nähdä se. Hänen
levyään oli kommentoitu sanoin "Hulluuden rajamailla on tällä kertaa
oikein hyvä olla." ja jotain saman suuntaista odotan
näyttelyltäkin...:P Ei vaan. Näyttely on varmasti mitä mainioin :)
mä en tahdo muuta kuin, että mun dingdong-kelloni, dingdong-kelloni soittaa saa pimpeli pom, pimpeli pom, pimpeli pom...
keskiviikko, 15. maaliskuu 2006
Kommentit