Viikon vuosijuhlien jälkeen olin Jyskylässä. Nukuin paljon ja ihana oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia kavereita, käytiin Sannan ja Jaanan kanssa ostoksilla ja Nooran, AK:n ja Antin kanssa syömässä. Lisäksi juhlin Piitun synttäreitä istumalla keskellä neitokaisen lattiaa prinsessakruunu päässä monta tuntia ja leikkimällä barbeilla. Heh. Sain kakkuakin. Oli ihana olla taas kotona. Tylsää oli vaan että äiti oli sairaalassa melkein koko viikon, stressi purkautui sillä, että itkeskelin monta päivää ja että koulujutut olivat viikon jälkeen aivan yhtä pahasti rästissä kuin sitä ennenkin...:S Tai niitä on rästissä vain kaksi, mutta ne kaksikin tuntuu ylitsepääsemättömältä tällä hetkellä. Ei auta kuin ottaa aikaa, istua alas ja opiskella. Pitäisi vaan rauhoittua hetkeksi, tämä adhd ei helpota yhtään opiskelua...:(

...miksi kaikki on niin irrallaan? miksen pysy mä koskaan paikoillaan? kuka opettais mua olemaan aloillaan?...

Kun kotiuduin lauantaina sain kutsun sunnuntaiaamupalalle. Oli ihana päivä, syötiin ekaksi isolla porukalla aamupalaa (lettuja) monta tuntia, sitten käytiin päiväkävelyllä, kun oli niin nätti päivä ja vielä illalla syötiin yhdessä tortilloja ja katsottiin telkkaria. Ehkäpä sosiaalisin päivä mitä tässä talossa olen viettänyt...:) Mietittiin miten kivaa olisikaan kommuunissa, jossa JOKA PÄIVÄ syötäisiin yhdessä. Päätettiin tehdä sunnuntaiaamupalasta uusi traditio, toivottavasti se päätös pitää. Hihi. Tutustuin myös kissoihin nimeltä Kissa ja Mauri. Herttaisia kisuja. Tosin tulevana viikonloppuna jää aamupala välistä, töihin pitäisi mennä kahdeksi päiväksi. Jos siis satutte seikkailemaan Seurasaaren selällä niin poiketkaahan soropille...:D Me siellä pohditaan ja visioidaan ensi kesää, voi jestas...

Mä olen alkanut pelätä sitä, kuinka vähän pidän opiskeluistani tällä hetkellä. Välillä mietin, että jos ensi vuonna opiskelisi jotain aivan muuta. Etsisi hieman. Mä vaan tunnen itseni, ei musta ole siihen. Menen turvallista ja viisasta tietä kohti valmistumista, luen sivuaineena jotain hyödyllistä jne... On vaikeaa, kun ei tiedä mitä tahtoo, eikä tiedä mistä alkaisi etsiä sitä oikeaa juttua. Toisaalta tiedän kyllä tämänkin olevan juttuni, mutta silti kerta kerran jälkeen petyn sen opiskeluun??! Motivaatio-ongelmia, ehkä?!

Vähän hauskaa, lauantaina on kaverini (+kolmen muun tyypin) näyttely. Ajattelin liueta töistä niin, että ehdin sinne, pakko nähdä se. Hänen levyään oli kommentoitu sanoin "Hulluuden rajamailla on tällä kertaa oikein hyvä olla." ja jotain saman suuntaista odotan näyttelyltäkin...:P Ei vaan. Näyttely on varmasti mitä mainioin :)

mä en tahdo muuta kuin, että mun dingdong-kelloni, dingdong-kelloni soittaa saa pimpeli pom, pimpeli pom, pimpeli pom...