Herääminen uuteen päivään. Kurkistus ikkunasta ulos ja kuusi puolitangossa olevaa lippua - tuntia myöhemmin kävelin pitkin Bulevardia ja katselin talojen seinien tangoista roikkuvien lippujen päättymätöntä jonoa. Kävelin läpi kuvaajien joukon, joka odotti Tehyn toimiston ovella kuin lauma hyeenoita. Eestiä kaksi tuntia, elämä jatkuu aivan kuin ennenkin. Kävelin pois luennolta läpi saman kuvaajien joukon. Kotiin syömään tosi väsyneenä. Väsyneempänä kuin pitkään aikaan. Viestinnän luennolla illalla pohdittiin median etiikkaa tapahtuneessa, sananvapautta ja internetissä julkaistavien sisältöjen valvontaa. Kirjastolle tulostamaan. Luin sähköpostit. Kuollut rehtori on ollut tutun opettajani opettaja. Pohdin sijaiseksi menoa. Kotiin palatessa etsin katseellani kynttilöitä. Ja niitä näkyikin siellä täällä ikkunoilla. Samalla jollain tavalla tiesi, mitä niissä kodeissa on ajateltu tänään ja eilen.

Ajateltu, vaikka on koetettu olla ajattelematta.

Sytytin kynttilän ja mietin, että olipa tämäkin päivä.