Tämän päivän vitsi
oli, että rakkaan ystäväni isä lähti, koska ei kestänyt sukuni
voimakastahtoisia naisia! Heh. Hehheh. Ja mä kun olen aina pitänyt
itseäni aika leppoisana ja helppona ihmisenä. No myönnetään, että
esimerkiksi äitini päätä ei juuri käännetä, kun hän jotain on päättänyt
ja asiat on ollut tapana sanoa suoraan, mutta ei me nyt sentään ihan
tyranneja olla! Ja eipä ihan mitäänsanomaton persoona ollut herra
itsekään [*Katkeraa mutinaa, tunnen olevani kamala ja katala ihminen]!!
Mutta oikeasti, on aika mielenkiintoinen ratkaisu vetää tähän
erojupakkaan koko suku mukaan, että varmasti saadaan vihaiseksi kaikki
asiaan kuulumattomatkin henkilöt ja kaikkien välit pilattua.
Äsken tunsin itseni ahkeraksi, kun sain tehtyä rästissä olleita
kouluhommia, jes! Ostin tänään itselleni helmet palkkioksi siitä, että
"tänä iltana teen sitä ja tätä" ja se toimi! Jee, pitää alkaa lahjoa
itseään enemmänkin etukäteen... Tosin taitaa siinä piillä
pikkuriikkisiä vaaroja...:)
Onpa pimeää. Hassua, että
keskellä kaupunkia näkee nukahtaessaan tähtiä. Siis ihan oikeita
tähtiä, suoraan ikkunasta. Musta on ihana, kun tosta sängyltä ylös
katsellessaan ei näe naapuritaloja vaan ainoastaan taivaan. Kesällä
nukahdin päiväunille poutapilviä ja lokkeja katsellen ja nyt ajattelin
mennä tuijottelemaan tähtiä... Haukotus ja kauniita unia. (Tähän voisin
lisätä, että näin viime yönä unta, jossa synnytin kaksoset. Pihlan ja
Petterin. Heräsin nyyhkyttäen. Että kauniita unia tosiaan. Alan olla
huolissani hormonitoiminnastani.)
"...kuvittele
että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa, kaikki tämä on vaan unta,
jossa maataan me vierekkäin... pelkäät ettet jaksa, ettet koskaan saisi
lasta... miksi asioista on tehty niin suuria ja vaikeita...?" -Korento
keskiviikko, 16. marraskuu 2005
Kommentit