Tämän päivän vitsi oli, että rakkaan ystäväni isä lähti, koska ei kestänyt sukuni voimakastahtoisia naisia! Heh. Hehheh. Ja mä kun olen aina pitänyt itseäni aika leppoisana ja helppona ihmisenä. No myönnetään, että esimerkiksi äitini päätä ei juuri käännetä, kun hän jotain on päättänyt ja asiat on ollut tapana sanoa suoraan, mutta ei me nyt sentään ihan tyranneja olla!  Ja eipä ihan mitäänsanomaton persoona ollut herra itsekään [*Katkeraa mutinaa, tunnen olevani kamala ja katala ihminen]!! Mutta oikeasti, on aika mielenkiintoinen ratkaisu vetää tähän erojupakkaan koko suku mukaan, että varmasti saadaan vihaiseksi kaikki asiaan kuulumattomatkin henkilöt ja kaikkien välit pilattua.

Äsken tunsin itseni ahkeraksi, kun sain tehtyä rästissä olleita kouluhommia, jes! Ostin tänään itselleni helmet palkkioksi siitä, että "tänä iltana teen sitä ja tätä" ja se toimi! Jee, pitää alkaa lahjoa itseään enemmänkin etukäteen... Tosin taitaa siinä piillä pikkuriikkisiä vaaroja...:)

Onpa pimeää. Hassua, että keskellä kaupunkia näkee nukahtaessaan tähtiä. Siis ihan oikeita tähtiä, suoraan ikkunasta. Musta on ihana, kun tosta sängyltä ylös katsellessaan ei näe naapuritaloja vaan ainoastaan taivaan. Kesällä nukahdin päiväunille poutapilviä ja lokkeja katsellen ja nyt ajattelin mennä tuijottelemaan tähtiä... Haukotus ja kauniita unia. (Tähän voisin lisätä, että näin viime yönä unta, jossa synnytin kaksoset. Pihlan ja Petterin. Heräsin nyyhkyttäen. Että kauniita unia tosiaan. Alan olla huolissani hormonitoiminnastani.)

"...kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa, kaikki tämä on vaan unta, jossa maataan me vierekkäin... pelkäät ettet jaksa, ettet koskaan saisi lasta... miksi asioista on tehty niin suuria ja vaikeita...?" -Korento