Se hetki, kun ei voi laskea kirjaa kädestään, vaan tahtoo ahmien lukea kirjan loppuun, on ollut hukassa kauan. Yläasteella ja lukiossa luin vielä paljon, sen jälkeen en juurikaan.

Nyt onneksi tenttikirjojen lomaan eksyi  Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.  Ryhmäteatterin
mainoksista nimi oli minulle tuttu ja takakannen avulla minulle selvisi, että sensuroimattomana 1928-1940 kirjoitettu romaani on julkaistu vasta 1973. Ensimmäiset kaksi lukua luin vähän tökkien, mutta kolmannen luvun lopussa olin jo ihan koukussa. Kahdessa päivässä luin lähes 500 sivua, hyvä että maltoin nukkua välillä. Suosittelen siis lämpimästi tarinaa, jossa "Pimeyden Ruhtinaan vierailu 1930-luvun Moskovassa rinnastuu vaikeuksiin joutuneen neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa rakkaustarinan sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välienselvittelyyn kahdentuhannen vuoden takaisessa Jerusalemissa".

  
1189075.jpg