Niitä olisi nyt paljon :) Tehtiin Heidin kanssa sarjatyönä ja tarjottiin meidän "vaalivalvojaisporukalle", eli meitä oli seitsemän kaverusta minun 17.5 neliössä nauttimassa teetä, sämpylää sekä sympatiaa ja tuijottamassa Tarjaa ja Salea alle 20 tuuman telkkarista. Tarjahan sen voitti, jos joku teistä on kasvanut umpiossa/mediapimennossa. Huomenna ehkä/toivottavasti tulee telkkarista taas jotain muutakin ja vähän epäpoliittisempaa ohjelmaa.

Tänään oli aika perussunnuntai. Paitsi että olin superaktiivinen koulutöiden saralla ja kävin äänestämässä ja lenkillä ja vielä leivoinkin. Nyt on vähän ähky olo, tyhmää. Mutta mä olen varma että tuoreet sämpylät ei voi lihottaa yhtä paljon, ne menee pienempään tilaan tai jotain :D Ehkä yritän kompensoida tämän huomenna, jos vaikka lenkkeilisi laitokselta kotiin. Käytiin äänestyksen jälkeen asuntoesittelyssä (käveltiin siis ohi, ja päätettiin mennä sisään), sellaisessa hulppeassa kaksikerroksisessa, melkein 100 neliöisessä kolmiossa, joka maksoi jotain 370 000€... Siinä kun mietittiin Heidin kanssa, kuinka mukava olisikaan rikas mies, niin mukana ollut kaveripoikamme tokaisi että "jos saan kauniin vaimon, niin mielelläni herään hänen vierestään jostain vähän huonommastakin kämpästä". Niin, olipa herttaista.

Voi ihanaa, Annuska kaverini laittoi viestin, että tulisi moikkaan mua ensi viikonloppuna!!! Olisipa se tosi kivaa :) Jee!! Täytyy harkita sittenkin ihan tosissaan sen synttärikakun leipomista, jos sitä oikein vieraitakin saisi, heh. Että jos joku toinen eksyy samalle suunnalle, niin tervetuloa kakulle. Niin tosiaan, viikon päästä olen vanha ja raihnainen ja ah-niin-kypsä. Yksi tyttö kyllä väitti viikonloppuna minun näyttävän kypsemmältä mitä ikäni antaa olettaa. Hah. Sen kun näkisi. Tai toisaalta jos kypsä=vähän tylsä, niin ehkä mä sitten olen.

Ja pahoittelut viime kerran euforisesta viestistä, on olo tasoittunut sen kirjoittamisen jälkeen (monella eri tavalla) ja odottelen hetkeä jolloin putoan kovaa ja korkealta. No, toisaalta taas en jaksa olla vielä niin kypsä, että pelkäisin sitä pudotusta. Hitto, mä en jaksa enää varoa koko ajan sitä, jos muhun vaikka sattuu.

Tähän vähän Zen Caféeta, sopii omituisesti tunnelmaan.

"valo taittuu ikkunassas näin, leijuu huoneen poikki seinää päin, peittää sinut liikkein etäisin, sekös susta kauniin tekeekin, minä pysyn yhtä rumana, kuin aina luokkakuvissa, pidin siitä kuinka havahduit, sekunniksi sitten uneen uit, katsoin tarkkaan niitä ilmeitä, jotka kertoo että sä oot sä, mullon tasan kaksi ilmettä, toinen niistä nyt on käytössä, sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa, voit kutsua öitä sisään, sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää...vielä opin läpikotaisin haaveesi ja historiasikin."