Niitä
olisi nyt paljon :) Tehtiin Heidin kanssa sarjatyönä ja tarjottiin
meidän "vaalivalvojaisporukalle", eli meitä oli seitsemän kaverusta
minun 17.5 neliössä nauttimassa teetä, sämpylää sekä sympatiaa ja
tuijottamassa Tarjaa ja Salea alle 20 tuuman telkkarista. Tarjahan sen
voitti, jos joku teistä on kasvanut umpiossa/mediapimennossa. Huomenna
ehkä/toivottavasti tulee telkkarista taas jotain muutakin ja vähän
epäpoliittisempaa ohjelmaa.
Tänään oli aika perussunnuntai. Paitsi että olin superaktiivinen
koulutöiden saralla ja kävin äänestämässä ja lenkillä ja vielä
leivoinkin. Nyt on vähän ähky olo, tyhmää. Mutta mä olen varma että
tuoreet sämpylät ei voi lihottaa yhtä paljon, ne menee pienempään
tilaan tai jotain :D Ehkä yritän kompensoida tämän huomenna, jos vaikka
lenkkeilisi laitokselta kotiin. Käytiin äänestyksen jälkeen
asuntoesittelyssä (käveltiin siis ohi, ja päätettiin mennä sisään),
sellaisessa hulppeassa kaksikerroksisessa, melkein 100 neliöisessä
kolmiossa, joka maksoi jotain 370 000€... Siinä kun mietittiin Heidin
kanssa, kuinka mukava olisikaan rikas mies, niin mukana ollut
kaveripoikamme tokaisi että "jos saan kauniin vaimon, niin mielelläni
herään hänen vierestään jostain vähän huonommastakin kämpästä". Niin,
olipa herttaista.
Voi ihanaa, Annuska kaverini laittoi viestin, että tulisi moikkaan mua
ensi viikonloppuna!!! Olisipa se tosi kivaa :) Jee!! Täytyy harkita
sittenkin ihan tosissaan sen synttärikakun leipomista, jos sitä oikein
vieraitakin saisi, heh. Että jos joku toinen eksyy samalle suunnalle,
niin tervetuloa kakulle. Niin tosiaan, viikon päästä olen vanha ja
raihnainen ja ah-niin-kypsä. Yksi tyttö kyllä väitti viikonloppuna
minun näyttävän kypsemmältä mitä ikäni antaa olettaa. Hah. Sen kun
näkisi. Tai toisaalta jos kypsä=vähän tylsä, niin ehkä mä sitten olen.
Ja pahoittelut viime kerran euforisesta viestistä, on olo tasoittunut
sen kirjoittamisen jälkeen (monella eri tavalla) ja odottelen hetkeä
jolloin putoan kovaa ja korkealta. No, toisaalta taas en jaksa olla
vielä niin kypsä, että pelkäisin sitä pudotusta. Hitto, mä en jaksa
enää varoa koko ajan sitä, jos muhun vaikka sattuu.
Tähän vähän Zen Caféeta, sopii omituisesti tunnelmaan.
"valo taittuu ikkunassas näin, leijuu huoneen poikki seinää päin,
peittää sinut liikkein etäisin, sekös susta kauniin tekeekin, minä
pysyn yhtä rumana, kuin aina luokkakuvissa, pidin siitä kuinka
havahduit, sekunniksi sitten uneen uit, katsoin tarkkaan niitä ilmeitä,
jotka kertoo että sä oot sä, mullon tasan kaksi ilmettä, toinen niistä
nyt on käytössä, sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa, voit
kutsua öitä sisään, sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit
keksiä niitä lisää...vielä opin läpikotaisin haaveesi ja historiasikin."
sunnuntai, 29. tammikuu 2006
Kommentit