Kuulin juuri, että ensi viikonlopun juhliin on tulossa ihmisiä, joita en juuri nyt haluaisi nähdä. En ehkä  myöskään kykene näkemään, koska vedet nousee silmiin jo pelkästään heidän ajattelemisestaan (toim.huom: näköeste voi siis olla ihan konkreettinen vesimuuri, tosin sumun läpi heitä voi olla vaikeampi vältellä).
Aikaisemminkaan nämä juhlat eivät ole innostaneet minua sen jälkeen, kun kuulin meneväni niihin ilman avecia. Nyt ne eivät kiinnosta ollenkaan. Syvä loukkaantuminen Tärkeimmän puolesta ja ajatus "minun ei kuuluisi olla täällä yksin" saattavat saada aikaan räjähtävän yhtälön. En tiedä, miten kestän katsella heitä koko viikonlopun. P lupasi olla heille tosi tyly ja koppava ja muistuttaa aina välillä minua siitä, mikä sika heistä eräs onkaan. Kiitos siitä. Tuo varmasti auttaa, toooooooosi aikuismaista toimintaa. Kun kiitin, hän sanoi: "Musta on vaan ihan piristävää, että maailmassa on ihmisiä, joita mun ei tartte miellyttää ollenkaan." Itse en aio olla koppava, en tahdo olla yhtä p...a kuin he. Mutta mahdollisimman kaukana heistä aion pysytellä. Ärsyttää vaan, kun tiedän heidän paikalla olonsa pilaavan päiväni ja juhlani lopullisesti.

"...ain't no mountain  high enough, ain't no valley low enough,
ain't no river wild enough, to keep me from you..."