Egotripin uusi levy on mainio. Se on nyt todettu monesta suusta ja kuunneltu moneen kertaan läpi. Pidän. Julkaisupäivän iltana tuli viisi naapuriani käymään kuohuviinipullon ja pullien kanssa, pidettiin omat julkkaribileet. Löysäiltiin ja kuunneltiin levy varmaan viisi kertaa läpi. Oli leppoisaa.

Hui, juhliin tasan viikko. Ei todellakaan leppoisaa. Monta asiaa vielä auki. Ensi viikko on aika juoksemista, tiedän sen. Pelottaakin vähän. Tai ihan hitosti oikeasti. Pitää lukea vielä tuo vuosijuhlamestarin PAKSU kansio läpi, ettei mikään  tärkeä asia unohdu. Ajattelin tehdä sen lätkää katsoessani - aivan, ajattelin katsoa tänään ekan kerran olympialaisia. Sitten pitäisi tehdä ruotsin aine ja lukea ruotsin tenttiin - totta kaihan senkin täytyy olla juuri ensi viikolla :S

Kaveripoikani väitti alkuviikosta, että minä olen liian kiltti. Tai oikeastaan, että minun pitäisi olla... itsevarmempi (hrr, sieltä-se-sana-tuli). Nainen on kuulemma täydellinen, kun hänestä näkee, että hän rakastaa itseään, mutta osaa silti nauraa itselleen. Hmm. Olen siis puoliksi täydellinen, osaan nauraa itselleni, muuta en oikeastaan teekkään. Vielä kun oppisi rakastamaan... Juu, mukavaa kuitenkin, että pahin masennus alkaa olla ohi, yksi aurinkoinen päivä teki ihmeitä.

"Varjele mua yksinäisyys kaikilta rakkauden julmuuksilta, pidä huolta etten tieltä eksy, valaise tää polku, jota taas kerran käyn sinun luo, kun yö taas kerran hiipii selkäni taa. Luoksesi tuovat askeleet nää, anna rauha sielulleni, sano ettet mua hylkää. Varjele mua, yksinäisyys, näiltä rakkauden julmuuksilta, näiltä haaveilta ja pettymyksiltä. Syleile minua, niinkuin syleilisit vanhaa ystävää. Tiedä, että lopulta aina luoksesi tuovat askeleet nää, anna rauha sielulleni, sylissäsi hetken levähtää." [Egotrippi, yksinäisyys]