Egotripin
uusi levy on mainio. Se on nyt todettu monesta suusta ja kuunneltu
moneen kertaan läpi. Pidän. Julkaisupäivän iltana tuli viisi naapuriani
käymään kuohuviinipullon ja pullien kanssa, pidettiin omat
julkkaribileet. Löysäiltiin ja kuunneltiin levy varmaan viisi kertaa
läpi. Oli leppoisaa.
Hui, juhliin tasan viikko. Ei
todellakaan leppoisaa. Monta asiaa vielä auki. Ensi viikko on aika
juoksemista, tiedän sen. Pelottaakin vähän. Tai ihan hitosti oikeasti.
Pitää lukea vielä tuo vuosijuhlamestarin PAKSU kansio läpi, ettei
mikään tärkeä asia unohdu. Ajattelin tehdä sen lätkää katsoessani
- aivan, ajattelin katsoa tänään ekan kerran olympialaisia. Sitten
pitäisi tehdä ruotsin aine ja lukea ruotsin tenttiin - totta kaihan
senkin täytyy olla juuri ensi viikolla :S
Kaveripoikani väitti
alkuviikosta, että minä olen liian kiltti. Tai oikeastaan, että minun
pitäisi olla... itsevarmempi (hrr, sieltä-se-sana-tuli). Nainen on
kuulemma täydellinen, kun hänestä näkee, että hän rakastaa itseään,
mutta osaa silti nauraa itselleen. Hmm. Olen siis puoliksi täydellinen,
osaan nauraa itselleni, muuta en oikeastaan teekkään. Vielä kun oppisi
rakastamaan... Juu, mukavaa kuitenkin, että pahin masennus alkaa olla
ohi, yksi aurinkoinen päivä teki ihmeitä.
"Varjele mua yksinäisyys kaikilta rakkauden julmuuksilta, pidä huolta
etten tieltä eksy, valaise tää polku, jota taas kerran käyn sinun luo,
kun yö taas kerran hiipii selkäni taa. Luoksesi tuovat askeleet nää,
anna rauha sielulleni, sano ettet mua hylkää. Varjele mua, yksinäisyys,
näiltä rakkauden julmuuksilta, näiltä haaveilta ja pettymyksiltä.
Syleile minua, niinkuin syleilisit vanhaa ystävää. Tiedä, että lopulta
aina luoksesi tuovat askeleet nää, anna rauha sielulleni, sylissäsi
hetken levähtää." [Egotrippi, yksinäisyys]
perjantai, 24. helmikuu 2006
Kommentit