Saamattomuus
on taas huipussaan, höhhöh. Oikea sunnuntai-olo. Syön jätskiä ja pohdin
(!) tenttiin lukemista. Laiskottaa. Tenttikirjassa kerrotaan, että
suurin osa vanhemmista tuntee työssäkäymisensä haittaavan perhe-elämää,
mutta ei perheen haittaavan työntekoa. Nyky-yhteiskunnassa on kyllä
jotain vikaa. Pitäisi vaan suorittaa, suorittaa ja suorittaa ja jättää
kaikki oikeasti tärkeä taka-alalle. Elää koko ajan jotain muuta kuin
itseään tai itselleen tärkeitä varten.
Masentavaa. Kaikki on vaan väsyneitä. Kaverini sanoi yksi päivä, että
hän on niin väsynyt, että voisi vaan itkeä. Itse olin yhtä väsynyt
ennen joulua. Itkinkin ja napanuora äitiin kasvoi takaisin. Se piti
minut hengissä, soitteli ja kysyi miten jaksan. Kiitos siitä. Nyt taas
olen niin tyytymätön itseeni, että mieli tekisi itkeä siksi. Itku
auttaa siis aina. Ärsyttää, että on taas haalinut niin paljon tehtävää,
ettei saa edes niitä tärkeimpiä tehtyä. Laiskottaa vaan.
Vuorokausirytminikin on ihan päällään. Nyt ei vaan kehtaa valittaa
äidille, kun silläkin on vaikeaa. Ja kun eihän mulla oikeasti mitään
hätää ole, kaikki "ongelmani" olen ihan itse aiheuttanut.
Näin eräänä päivänä vanhan luokkakaverini. Jälkikäteen aloin miettiä,
että hänellä on varmaan minusta kamalan huono kuva. Varmaan ajattelee,
että olen mennyt täällä ihan rappiolle, kun aina tavataan joko niin,
että olen krapulassa tai niin, että krapula odottaa seuraavana päivänä.
Auts. Mutta enhän minä oikeasti ole sellainen.
Ystäväni kertoi lähtevänsä syksyllä toiselle puolella maapalloa. Ikävä
tulee jo nyt. Miten tärkeäksi ihminen ehtiikään tulla parissa
vuodessa?! Mitä minä sitten teen, kun ei ole ketään sanomassa, kuinka
hölmö, mutta samalla niin tärkeä olen?! Tarvitsen jonkun pitämään minut
paikoillaan. En pidä nyt itsestäni.
"kuulen, kuulen kutsusi, mä kuulen, kuulen huutosi. ei taida olla
päiväsi. paina väsyneet kasvosi minun puoleeni. älä pelkää, ei ole
minulta pois. älä pelkää, ei se ole minulta pois. ole hyvä ja merkitse
ystävä, rauhassa kastele minut kyynelillä. mä pidän sinusta huolen,
pidän sinusta huolen, pidän sinusta huolen. ehkä se saa sinut uskomaan.
oon sun kuuntelija." stella
sunnuntai, 12. helmikuu 2006
Kommentit