Saamattomuus on taas huipussaan, höhhöh. Oikea sunnuntai-olo. Syön jätskiä ja pohdin (!) tenttiin lukemista. Laiskottaa. Tenttikirjassa kerrotaan, että suurin osa vanhemmista tuntee työssäkäymisensä haittaavan perhe-elämää, mutta ei perheen haittaavan työntekoa. Nyky-yhteiskunnassa on kyllä jotain vikaa. Pitäisi vaan suorittaa, suorittaa ja suorittaa ja jättää kaikki oikeasti tärkeä taka-alalle. Elää koko ajan jotain muuta kuin itseään tai itselleen tärkeitä varten.

Masentavaa. Kaikki on vaan väsyneitä. Kaverini sanoi yksi päivä, että hän on niin väsynyt, että voisi vaan itkeä. Itse olin yhtä väsynyt ennen joulua. Itkinkin ja napanuora äitiin kasvoi takaisin. Se piti minut hengissä, soitteli ja kysyi miten jaksan. Kiitos siitä. Nyt taas olen niin tyytymätön itseeni, että mieli tekisi itkeä siksi. Itku auttaa siis aina. Ärsyttää, että on taas haalinut niin paljon tehtävää, ettei saa edes niitä tärkeimpiä tehtyä. Laiskottaa vaan. Vuorokausirytminikin on ihan päällään. Nyt ei vaan kehtaa valittaa äidille, kun silläkin on vaikeaa. Ja kun eihän mulla oikeasti mitään hätää ole, kaikki "ongelmani" olen ihan itse aiheuttanut.

Näin eräänä päivänä vanhan luokkakaverini. Jälkikäteen aloin miettiä, että hänellä on varmaan minusta kamalan huono kuva. Varmaan ajattelee, että olen mennyt täällä ihan rappiolle, kun aina tavataan joko niin, että olen krapulassa tai niin, että krapula odottaa seuraavana päivänä. Auts.  Mutta enhän minä oikeasti ole sellainen.

Ystäväni kertoi lähtevänsä syksyllä toiselle puolella maapalloa. Ikävä tulee jo nyt. Miten tärkeäksi ihminen ehtiikään tulla parissa vuodessa?! Mitä minä sitten teen, kun ei ole ketään sanomassa, kuinka hölmö, mutta samalla niin tärkeä olen?! Tarvitsen jonkun pitämään minut paikoillaan. En pidä nyt itsestäni.

"kuulen, kuulen kutsusi, mä kuulen, kuulen huutosi. ei taida olla päiväsi. paina väsyneet kasvosi minun puoleeni. älä pelkää, ei ole minulta pois. älä pelkää, ei se ole minulta pois. ole hyvä ja merkitse ystävä, rauhassa kastele minut kyynelillä. mä pidän sinusta huolen, pidän sinusta huolen, pidän sinusta huolen. ehkä se saa sinut uskomaan. oon sun kuuntelija." stella