Eilinen otsikko "Lapsi löytyi pakkasesta" kirvoitti erilaisia tulkintoja.
Kaveripoikani oli aidosti järkyttynyt. "Toivottavasti ne ottaa sen lapsen huostaan, ettei sitä jätetä mihkään puskaan miinus kahden asteen pakkasella!" Kaverityttöni sen sijaan näki päässään kuvan pakastetusta vauvasta pakastimessa ja minä tuijotin Hesarin nettisivujen kuvaa "Lapsen reitti" pitkään. Kuvassa oli piirretty nuolena lapsen ryömimä reitti bussipysäkiltä tien yli. Kuva ohiajavine autoineen kertoi vähältä piti tilanteesta, mutta teksti "...tien vastakkaisella puolella korkea reunakivi pysäytti matkan" oli kuin epäonnistuneen pakomatkan uutisoinnista. Ehkä noin tunnin päästä tajusin, että lapsella oli päällään farkut ja t-paita, ei lainkaan sukkia. Myötätunto valtasi mielen, voi lapsiraukkaa. Joku muu oli ehtinyt tähän mennessä olla myötätuntoinen jo monta tuntia!
Olin eilen sijaistamassa, oli kivaa opettaa pitkästä aikaa. Tänään käytiin tukussa ja luin kirjaa perheen ajasta - rakastumisesta, rakkaudesta, perheen perustamisesta, kiireestä, urasta, erosta - nykypäivästä. Kirja oli mielenkiintoinen ja aika realistinen kertomus siitä, kuinka eri lailla kuin aiemmin nuoret aikuiset (minä itse mukaan lukien) näkevät vakiintumisen ja parisuhteen. En tiedä onko se hyvä asia. Ehkä päätän sen huomenna esseetä kirjoittaessani.
Kaveripoikani oli aidosti järkyttynyt. "Toivottavasti ne ottaa sen lapsen huostaan, ettei sitä jätetä mihkään puskaan miinus kahden asteen pakkasella!" Kaverityttöni sen sijaan näki päässään kuvan pakastetusta vauvasta pakastimessa ja minä tuijotin Hesarin nettisivujen kuvaa "Lapsen reitti" pitkään. Kuvassa oli piirretty nuolena lapsen ryömimä reitti bussipysäkiltä tien yli. Kuva ohiajavine autoineen kertoi vähältä piti tilanteesta, mutta teksti "...tien vastakkaisella puolella korkea reunakivi pysäytti matkan" oli kuin epäonnistuneen pakomatkan uutisoinnista. Ehkä noin tunnin päästä tajusin, että lapsella oli päällään farkut ja t-paita, ei lainkaan sukkia. Myötätunto valtasi mielen, voi lapsiraukkaa. Joku muu oli ehtinyt tähän mennessä olla myötätuntoinen jo monta tuntia!
Olin eilen sijaistamassa, oli kivaa opettaa pitkästä aikaa. Tänään käytiin tukussa ja luin kirjaa perheen ajasta - rakastumisesta, rakkaudesta, perheen perustamisesta, kiireestä, urasta, erosta - nykypäivästä. Kirja oli mielenkiintoinen ja aika realistinen kertomus siitä, kuinka eri lailla kuin aiemmin nuoret aikuiset (minä itse mukaan lukien) näkevät vakiintumisen ja parisuhteen. En tiedä onko se hyvä asia. Ehkä päätän sen huomenna esseetä kirjoittaessani.
"What is this feeling called love.
Why me, why you, why here, why now ooh.
It doesn't make no sense no. It's not convenient no.
It doesn't fit my plans no.
It's something I don't understand oh.
F.E.E.L.I.N.G. C.A. double L.E.D. L.O.V.E.
Oh what is this thing that is happening to me.
Oh. What is this feeling called love.
Why me. Why you. Why here. And why now ooh.
It doesn't make no sense no. It's not convenient no.
It doesn't fit my plans but I got that taste in my mouth again oh."
PULP
Kommentit