Eilen oli kesätyöpaikkani pikkujoulut yhdistettynä kesäteologimme tupareihin ja 30-v synttäreihin. Voin vaan kuvitella kuinka innoissaan päivänsankari oli valitsemastani puuhapete-joulukalenteristaan...:) Oli hauska nähdä pitkästä aikaa työkavereita ja muistella kesää! Mietin, mitä tekisi ensi kesänä, ja toisaalta haluttaisi mennä takaisin saareen - varsinkin kun pomomme eilen kyseli, olisimmeko halukkaita sinne vielä tulemaan... Olihan siellä hauskaa, vaikkakin hieman stressaavaa - minähän kun en todellakaan ole mikään suurtalouskokki-kylmäkkö-emäntä-keittiömestari vaikka sellaisen töitä paiskinkin koko kesän! Toisaalta on olo, että pitäisi päästä kotiin - unelmallista olisi olla puolet kesästä kotosuomessa ja puolet täällä. Hassua, kaipaa kotiin, mutta toisaalta tuntuisi kauhealta lähteä koko kesäksi täältä. Ihanaa olisi myös lomailla vähän. Saahan sitä unelmia olla, taitavat olla vaan aika epärealistisia...:) Epäilen siis soittavani yhtymälle jo joulun jälkeen ja anelevani töitä koko kesäksi. Ja ehkä jo kevääksi. Pitäisi kyllä muistaa varata myös lomaa - uskon että tämän syksyn hullu väsymys johtuu siitä, että pisin lomani viime kesänä oli 3 päivää. Joten tulkaahan mua sitten kesällä moikkaamaan, pullaa syömään ja lampaita ja kanoja katsomaan...:)

Eilisiltaisista juhlista selvinneenä, on yllättäen mennyt päivä vähän hukkaan. Kohta aattelin mennä kattoon leffan kaverini kanssa (maailmojen sota, jippijaijee, kuulettehan kaikki innostuksen äänestäni) ja sitten vähän haukkaamaan happea tuonne kirpakkaan ulkoilmaan.

Oih, tulin yöllä kotiin ja silloin totesin taas, että Helsinkikin on joskus tosi kaunis. Hämärässä yössä yhdistelmä oranssi taivas, katuvalot ja lunta notkuvat puut toimi.

"jos Helsinki on hetkisen kaunis, kun on valkoinen maa, pian räntää sataa taas, jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, turhaa unelmaa"