Eilen oli osakunnnan sitsit teemalla maaseutu. Emännöinti meni mainiosti, teimme punajuurikeittoa, lihapullia, perunamuusia, puolukkahilloa ja hunajaporkkanoita, kauraisia uuniomenia ja vaniljakastiketta. Ja tietysti haimme kaupasta ruisleipää ja voita pöytään. Myös kaikki lopputyöt saimme kerrankin ajoissa tehtyä ja ehdin mukaan jatkoille (jälleen kerran palloilin Tavastian edessä hämmentyneen näköisenä etsien Hämiksen ovea). Siellä soitti ihan älyttömän hyvä Ultra Bra - coverbändi ja kaikki tanssivat ja lauloivat monta tuntia. Aamulla päässä soi vielä Tel Aviv. Kotiin tulin jo kolmelta ja unta riitti. Ja riittäisi vieläkin. Ihan unipöhnäolo.

Tänään ajattelin mennä käymään kaverini syntymäpäivillä eli nukkumaan ja olemaan supersosiaalinen! Sitä ennen teen leipää (taikina kohoamassa) ja makaan sängyllä lukemassa Mehis Heinsaaren "Herra Paulin aikakirjat" - kirjaa. Kirja on piristävä - välillä tosi outo ja surrealistinen, mutta silti täynnä hauskoja lapsenomasia ajatuksia maailmasta. Ihmettelyä ja löytämistä. Kauppaan (200 metrin päähän) en jaksa tänään mennä.

"Sen jälkeen levittäisin haalareille ohuen liimakerroksen, jonka päälle sirottelisin hieman paksumman multakerroksen. Sitten kylväisin multaan erilaisia kukkasiemeniä. Istuttaisin haalareihin mielialan ja päivän mukaan krookuksia, auringonkukkia tai alppiruusuja, tavallista apilaa tai krysanteemeja. Lopuksi ompelisin harson multakerroksen suojaksi, etteivät siemenet karisisi pois.

Haalareiden nerokkuutta lisäisi se, että kehon ja jalkojen lisäksi ne verhoaisivat myös rumien ihmisten pään ja kasvot. Kun haalarit olisivat valmiita, laskisin kartalta kotikaupunkini kadunkulmien lukumäärän ja kutsuisin kylään saman verran rumia ihmisiä. Pian ulko-oveni takana luikertelisi julmettu jono. Kiirehtien, mutta samalla hillityn hienotunteisesti ja arvokkuuttani menettämättä, vaatettaisin rumat haalareilla. Sitten lämmittäisin uunit ja antaisin heidän istua lämpimässä asunnossani itämässä. Parissa viikossa asuntoni olisi valtava kukkameri.

Sitten pyytäisin haalariväkeä seuraamaan minua, jättäen joka kadunkulmaan yhden heistä kädet sojollaan. Tällä tavalla rumat ihmiset muuttaisivat kotikaupunkimme tavattoman kauniiksi ja kaupunkilaiset katsoisivat heitä ja ihastelisivat heidän kauneuttaan." (Heinsaar 2003, 41-42.)