Kuten väärinkirjoitettu otsikkokin jo kertoo on äitee ollut viime aikoina HANKALA. En tajua mikä maksimaalinen tarun suojelun tarve hänelle on nyt iskenyt, mutta yhtäkkiä hän on alkanut kommentoida elämääni ja HUOLEHTIA kaikesta puolestani. Se on Raivostuttavaa. En saa pilata opiskelujani tai elämääni. Minun pitää harkita tarkkaan mitä teen. Hän haluaa nähdä minun seisovan omilla jaloillani (äiti, minä seison jo nyt omilla jaloillani). Kaikista paras kommentti oli tänä aamuna, kun kerroin katsovani kalenteriani enemmän sitten kotona, että "kyllä sinun kotisi on vielä täällä"! ÄITI, EI OLE!!! Kyllä minun kotini on siellä missä minä vietän suurimman osan ajastani, ja missä MINUN ELÄMÄNI on. Ja vähänkö olisi kurja joka kerta palata paikkaan, jota ei pitäisi kotina. Musta on ihanaa päästä taas parin päivän päästä omaan kopperooni, omaan rauhaan, omaan kotiin. Pakko vähän valittaa.
Hih, eilen oli pakko käydä keskustassa toteamassa että kaikki Jyväskylän kaupat on vaihtaneet paikkaa -- ajattelin siis, että on hyvä käydä muuallakin ihmisten ilmoilla kuin Säynätsalon äsmarketissa. Samalla käytiin Nooran (ja Reetukoiran) kanssa Annuskalla synttärikahveilla. Tai Nooralle nämä taisivat olla jo Annuskan toiset synttärikahvit :) Toissapäivänä olin Puolakalla Piitu-vahtina. Neitokainen on kasvanut hirveästi ja on tosi energinen tapaus yhä. Pyöräiltiin Napero-pyörällä, käytiin eväsretkellä, rakennettiin legoja, katottiin telkkaria, leikittiin barbeilla, pyöritettiin hulavannetta (okei, Pitsku pyöritti, multa puuttuu se siihen tarvittava vyötärö) , pelattiin muistipeliä, tehtiin palapelejä, käytiin moikkaamassa Lepaa... siis olin ihan kuollut kun tulin kotiin, teki ihan hyvää olla päivä höykkyytettävänä :)
Irlannissa oli Nooran kanssa tosi kiva melkein-viikko, mutta maan sateiden ja viileyden jälkiseurauksena oon ihan räkäinen ja kurkkukipuinen yhä. Greit greit greit greit.
Sateista merta, harmaata kaupunkia --- näitten kuvien perusteella on ehkä vähän vaikea vakuuttua siitä, että meillä oli oikeesti tosi kivaa :)
Kommentit