Anteeksi, alkuun
tunnustan olleeni viikonlopun kotosuomessa kertomatta asiasta
yhdellekään kaverilleni. Kauheaa. Mutta teki hyvää möllöttää kotona
vanhempien kanssa, vaan olla, käydä kampaajalla ja rentoutua. Ei sillä,
että teidän näkemisenne ei olisi ollut rentouttavaa, mutta mä olin ihan
poikki. Sori! Ja saipahan kerrankin tarpeekseen vanhemmistaan taas
kuukaudeksi, heh. Äitillä on nyt se "putki" mahassa ja sain leikkiä
sairaanhoitajaa ja vaihtaa taitoksia sen massun reikien päälle
(Annuskahan voi nyt käydä viikon vaihtaan niitä, saisit hyvää
harjoitusta!! Ja meiän porukat olis innoissaan kun näkisivät sut.
Heh.). Ja käytiin me katsomassa serkkurakasta sairaalassa, se oli jo
vähän paremmassa kunnossa. Mutta ei ne voi sen hoitoja jatkaa vielä,
joten se makaa siellä vielä ainakin viikon. Tylsää. Ja rakas ystäväni
oli kirjoittanut joulupukille, meinasin kuolla nauruun listaa
lukiessani: penalle pilttuut, äitille iso huivi, mummulle ei mitään,
netalle ja iivanille (=koiria)uudet takit, vesieläin hänelle itselleen jne. Saa nähdä mitä ne tontut tuo.
Nyt valmistelen
huomista opetuskertaani. Mä pelkään, että oon menossa vähän löysin
rantein opettamaan, en oo kauheesti vatvonut asiaa, hmm. Mutta äsken
kamuni poltti mulle cd:n meksikolaista perinnemusiikkia jota nyt
kuuntelen, että ainakin tunnin tunnelmapuoli on kunnossa...:) Mutta nyt
vielä puhun seinille huomisen tunnin läpi pariin kertaan ennen
nukahtamista, kroohpyyh.
Oi, Naanuska ja Sammi olitte olleet seuriksella - hassua, miten pitkä
aika siitä onkaan. Mulla on ikävä sitä rauhaa. Mistäköhän sen vielä
löytäis tän kiireen keskellä? Vaikka kaikki pyörisi ja hyörisi
ympärillä, niin edes sisällä olisi rauha. Sitä etsien, ensi kertaan.
sunnuntai, 13. marraskuu 2005
Kommentit