Anteeksi, alkuun tunnustan olleeni viikonlopun kotosuomessa kertomatta asiasta yhdellekään kaverilleni. Kauheaa. Mutta teki hyvää möllöttää kotona vanhempien kanssa, vaan olla, käydä kampaajalla ja rentoutua. Ei sillä, että teidän näkemisenne ei olisi ollut rentouttavaa, mutta mä olin ihan poikki. Sori! Ja saipahan kerrankin tarpeekseen vanhemmistaan taas kuukaudeksi, heh. Äitillä on nyt se "putki" mahassa ja sain leikkiä sairaanhoitajaa ja vaihtaa taitoksia sen massun reikien päälle (Annuskahan voi nyt käydä viikon vaihtaan niitä, saisit hyvää harjoitusta!! Ja meiän porukat olis innoissaan kun näkisivät sut. Heh.). Ja käytiin me katsomassa serkkurakasta sairaalassa, se oli jo vähän paremmassa kunnossa. Mutta ei ne voi sen hoitoja jatkaa vielä, joten se makaa siellä vielä ainakin viikon. Tylsää. Ja rakas ystäväni oli kirjoittanut joulupukille, meinasin kuolla nauruun listaa lukiessani: penalle pilttuut, äitille iso huivi, mummulle ei mitään, netalle ja iivanille (=koiria)uudet takit, vesieläin hänelle itselleen jne. Saa nähdä mitä ne tontut tuo.

Nyt valmistelen huomista opetuskertaani. Mä pelkään, että oon menossa vähän löysin rantein opettamaan, en oo kauheesti vatvonut asiaa, hmm. Mutta äsken kamuni poltti mulle cd:n meksikolaista perinnemusiikkia jota nyt kuuntelen, että ainakin tunnin tunnelmapuoli on kunnossa...:) Mutta nyt vielä puhun seinille huomisen tunnin läpi pariin kertaan ennen nukahtamista, kroohpyyh.

Oi, Naanuska ja Sammi olitte olleet seuriksella - hassua, miten pitkä aika siitä onkaan. Mulla on ikävä sitä rauhaa. Mistäköhän sen vielä löytäis tän kiireen keskellä? Vaikka kaikki pyörisi ja hyörisi ympärillä, niin edes sisällä olisi rauha. Sitä etsien, ensi kertaan.