Jesh,

tajusin noin viisi minuuttia sitten, etten voi valmistua ennen vuotta 2010. No. Epäilinkin, että gradua tulen vääntämään pitkään, mutta ilouutinen oli huomata, että muutama kurssi jotka minun on pakko käydä tulee ensi kerran tarjolle vuonna 2009. Ja toinen niistä on sellainen, etten pääse syventävään harjoitteluun ennen kuin se on tehty. Prkl. Tämä kurssi siis on fuksivuoden kurssi, joka ei ollut pakollinen vielä minun fuksivuotenani, mutta nyt se näköjään on. Kiitos tutkinnon uudistukselle tästäkin. Argh-ja-ärrinmurrin. Että ensi vuonna kai sitten pitää panostaa täysillä sivuaineisiin, kun ei tässä oikein muutakaan kykene tekemään.

Oltiin Göteborgissa viisi päivää opintomatkalla (10 opiskelijaa + 2 opettajaa meidän laitokselta). Oli tosi kivaa ja oli hauska tutustua opiskelijoihin Göteborgista ja Uppsalasta. Kyllä siellä siis ihan opiskeltiinkin...;) Kaupunkikin oli hirmuisen kaunis ja keväinen. Katkaravut ovat muuten hyviä siinä kaupungissa, on vuoden kolesterolikiintiö täynnä...;) Mukana reissussa oli laitokseltamme yksi ex-vaihtari sekä nykyinen vaihtari, joten he kyllä innokkaina näyttivät meille paikkoja, tarvitseeko edes mainita, että ruoka ja juoma oli halvempaa kuin Suomessa, kas kas kummaa, missähän se ei olisi... Sunnuntaina käytiin saaristossa lautalla ja käpyteltiin pitkin tosi idyllistä saarta. Oli nättiä ja seura huippuluokkaa.:) Ainoa matkan miinuspuoli oli odottelu... lento kotiin oli melkein 4 tuntia myöhässä, ja kotona oltiin sitten joskus yömyöhään. Ja ooh, osasihan sitä ruotsia vielä vähän puhua, ettei tarttenut ihan joka kaupassa ja kahvilassa turvautua englantiin, vad fint! Ja passiivisesti ymmärsi tosi paljon puheesta, mikä oli myös tosi siistiä...ettei sitä ihan turhaan ole 6 vuotta luettu.

Keskustelu sunnuntailta: K:"Onko sulla poikakaveria?" T:"Ei." K:"Miks?" T:"En mä tiiä." Vad fan, mistä helvetistä mä sen tiedän. Ei oo tullut ketään vastaan. Plääh. Ärsytti taas tämä aihe. Kai mussa on jotain vikaa.:( Sama reaktio iski tänään kun kaverini valitti olevansa ihan jumissa, koska on joutunut nukkumaan kainalossa... Voi raukkaa. Ja vappuunkin on vielä aikaa...

Harjoittelukin on käynnissä. Olen lähiyläasteellani (6 minuuttia kotiovelta koulun oven eteen!), yksi opetuskerta takana, kaksi edessä. Monta tuntia seurantaa takana, monta edessä. Harjoittelu jatkuu vielä syksyllä aikuispuolen opetuksella työväenopistoissa. Harjoittelu on ollut aika rento, vaikkakin tuntien suunnittely kypsyttää jo nyt. Oppilaat kuitenkin ovat olleet hauskoja, enkä enää jännitä opettamista, mikä on ihanaa huomata... Huippuluokkaa on ohjaava opettajani: hän ei juurikaan nipota vaan uskoo ihmisten oppivan virheistään. Että maailma ei kaadu, jos jonkun juustosarvet eivät ole maailman kauneimmat, tai jos yrittää keittää pastaa 2 desissä vettä, niin se ei tule onnistumaan. Hän ei juuri hötkyile vaan kiljuu opettajanpöydän takaa ohjeita oppilaille. Ja kiljuu muuten kovaa - etenkin jos jotain katastrofaalista on sattumassa tai joku hölmöilee. Tosi omituista, mutta oppilaat ovat aika taitavia ja omatoimisia. Olen kokenut herätyksen, että rennolla meiningillä ja hyvällä tunnelmalla voi saada luokassa ihmeen paljon aikaan... Kumpi onkaan tehokkaampaa, armeijameininki (normaalikoulut sori vaan) ja selän takana tuijottaminen, vai rennompi meininki ja tilan antaminen jokaiselle oppilaalle, auttaen  heitä tarvittaessa...huoh. Jos sitä vaan joskus valmistuisi.

Lisäksi väännän kasvatustieteen prosemmaa (aineiston keräsin tänään) ja kandin tutkielmaankin alan vähitellen olla aika tyytyväinen... Jes!! Silti mietin vaan, että milloin elämä on muuttunut tällaiseksi. Enää en edes yritä palauttaa töitä ajallaan, kun tiedän etten siihen pysty. Että perjantaina palautettava kotitentti jää suosiolla suotuisempaan ajankohtaan. En enää edes stressaa, mutta inhoan itseäni tällaisena lusmuna. Ei hyvä.:(

~viisaus ei asu meissä, ei rankaisu muuta tietämme, luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme~