On
mennyt nopeasti alkusyksy, fuksit on kivoja ja paljon on hommaa. Äsken
taas pysäytti, äiti kertoi että melkein-siskoni (33v) syöpä on uusinut,
taas. Kolmas kerta, mä en osaa enää suhtautua tähän... En tiedä mitä
sanoa, ei ne sanat auta. Jos musta tuntuu, että joku kaataa vettä
niskaan niin voin vaan kuvitella mikä olo hänellä on. Tää kierre on
loputon, sairaaloita sairaaloiden perään. :(
Viikonloppuna juhlimaan äitin 60v synttäreitä, voin kuvitella, että on
taas juhlatunnelma ihan katossa kaiken tän jälkeen. Toisaalta pakko on
jatkaa taas eteenpäin ja yrittää olla jokseenkin normaali. Ihan kun mä
ikinä olisin.
keskiviikko, 30. elokuu 2006
Kommentit