Yritin julkaista tämän lauantaina, ei onnistunut... kokeillaan uusiksi.
Selkäkipuilijan kuulumisia - alaselkä ihan jumissa, tämä tietokoneella istuminen on muuten varmaan aika huono idea...
Kaverini
kirjoitti, elävänsä tässä elämänvaiheessa lähinnä itselleen. Jännästi
sanottu, mutta sisältää totuuden - usein nykyinen elämä on aika
minä-minä-minä keskeistä. Toisaalta taas jossain vaiheessa elämän on
muututtava sellaiseksi, on vaan aloitettava oma elämänsä. Joskus mietin
olenko vieläkään siinä tilanteessa, juttelen äidin kanssa puhelimessa
päivittäin ja kaipaan välillä yhä hänen "siunaustaan" tekemisilleni...
aikuisuus, milloin se alkaakaan, napanuora, milloin se katkeaa...?!?
Tänään
oli serkkuni prometheusjuhlat, oli ihana nähdä sukulaisia :) Mummi ei
tosin enää tuntenut minua, mikä oli kyllä surullista - toisaalta ihan
oma moka, on tullut käytyä niin harvoin. Myöskään hän ei muistanut
toista serkkuani joka oli juuri muuttanut hiustyyliään, eikä hänen
veljeään joka on ollut muutamia kuukausia Kosovossa... Mummi ei
myöskään tuntenut tätini asuntoa. Mietityttää kauanko hän enää selviää
yksin, ja jotenkin on kauheaa nähdä kuinka ihminen muuttuu toiseksi.
Jäljelle jää tutut kuoret, mutta sisin on jossain muualla.
Eilen
toinen serkkuni meni naimisiin - häät olivat yllätys, joista kerrottiin
kutsutuille kaksi päivää ennen h-hetkeä. Olihan se hirmu suloista,
päivään sisältyi sekä onnellinen pari että Piitu istua mököttämässä
koko vihkiseremonian ajan pappilan portailla vesisateessa. Greit.
Maanantaina
käytiin Tallinnassa. Oli kivaa :) Syötiin hyvin (ihanat suomalaiset
matkaajat tosin ihastelivat meidän ruokaamme "onpa hyvännäköistä lihaa"
- "ai lautasella vai tuolilla?!" - voi oksu, jäi lihanpala kurkkuun) ja
käytiin kahvilla ja suklaalla, jonka jälkeen nähtiin poijjaat, jotka
vei meidät käymään Weizenbergillä sijaitsevassa konventtitalossaan.
Tarukin viihtyi, johtuen ehkä poikien charmista tai muutamista
tarjotuista oluista :) Kaupoissa käynti jäi siis vähän vähiin tälläkin
kertaa ja laivaan ehdittiin nipinnapin 10 minuuttia ennen sen
irtoamista satamasta. Tällä kertaa olisin kyllä ihan hyvin voinut
myöhästyäkin, hitto vaan että oli niitä töitä seuraavana päivänä.
maanantai, 30. heinäkuu 2007
Kommentit