Yritin julkaista tämän lauantaina, ei onnistunut... kokeillaan uusiksi.

Selkäkipuilijan kuulumisia - alaselkä ihan jumissa, tämä tietokoneella istuminen on muuten varmaan aika huono idea...

Kaverini kirjoitti, elävänsä tässä elämänvaiheessa lähinnä itselleen. Jännästi sanottu, mutta sisältää totuuden - usein nykyinen elämä on aika minä-minä-minä keskeistä. Toisaalta taas jossain vaiheessa elämän on muututtava sellaiseksi, on vaan aloitettava oma elämänsä. Joskus mietin olenko vieläkään siinä tilanteessa, juttelen äidin kanssa puhelimessa päivittäin ja kaipaan välillä yhä hänen "siunaustaan" tekemisilleni... aikuisuus, milloin se alkaakaan, napanuora, milloin se katkeaa...?!?

Tänään oli serkkuni prometheusjuhlat, oli ihana nähdä sukulaisia :) Mummi ei tosin enää tuntenut minua, mikä oli kyllä surullista - toisaalta ihan oma moka, on tullut käytyä niin harvoin. Myöskään hän ei muistanut toista serkkuani joka oli juuri muuttanut hiustyyliään, eikä hänen veljeään joka on ollut muutamia kuukausia Kosovossa... Mummi ei myöskään tuntenut tätini asuntoa. Mietityttää kauanko hän enää selviää yksin, ja jotenkin on kauheaa nähdä kuinka ihminen muuttuu toiseksi. Jäljelle jää tutut kuoret, mutta sisin on jossain muualla.

Eilen toinen serkkuni meni naimisiin - häät olivat yllätys, joista kerrottiin kutsutuille kaksi päivää ennen h-hetkeä. Olihan se hirmu suloista, päivään sisältyi sekä onnellinen pari että Piitu istua mököttämässä koko vihkiseremonian ajan pappilan portailla vesisateessa. Greit.

Maanantaina käytiin Tallinnassa. Oli kivaa :) Syötiin hyvin (ihanat suomalaiset matkaajat tosin ihastelivat meidän ruokaamme "onpa hyvännäköistä lihaa" - "ai lautasella vai tuolilla?!" - voi oksu, jäi lihanpala kurkkuun) ja käytiin kahvilla ja suklaalla, jonka jälkeen nähtiin poijjaat, jotka vei meidät käymään Weizenbergillä sijaitsevassa konventtitalossaan. Tarukin viihtyi, johtuen ehkä poikien charmista tai muutamista tarjotuista oluista :) Kaupoissa käynti jäi siis vähän vähiin tälläkin kertaa ja laivaan ehdittiin nipinnapin 10 minuuttia ennen sen irtoamista satamasta. Tällä kertaa olisin kyllä ihan hyvin voinut myöhästyäkin, hitto vaan että oli niitä töitä seuraavana päivänä.