Huhhuh,
tulin juuri jumpasta, ekan kerran parin kuukauden tauon jälkeen. Huh,
täytyy sanoa, että olen päässyt tosi rapakuntoon. Kaikki joskus
olemassa olleet lihakset on muuttuneet joksikin pehmeämmäksi kudokseksi
ja rengas vyötäröllä on kasvanut. Raivostuttavaa. Nyt on tosin tosi
hyvä olo, kun on saanut jotain irti itsestään. Ja nälkä, kuinkas
muutenkaan...:) Onneksi pari päivää sitten ostamani, uuden uutukainen
leivänpaahdin tekee vähän kuivahtaneista ruisleivistäni herkullisia...
Olen siis nälkäinen, onnellinen ja leivänpaahtimellinen nainen. Tai
noh, tuosta onnellisesta voidaan keskustella joskus toiste.
Ihana viikonloppu on takana ja paluu arkeen koittaa taas huomenna.
Jaiks, pitääpä käydä varaamassa pyykkivuoro, keskiviikkona tosi tärkeä
tapaaminen ja mulla ei ole puhtaita vaatteita. Että näin sitä pitää.
Nyt kun jalat kantaisi tuonne kellariin asti, että saisi sen vuoron
varattua. Taidan mennä hissillä :) Myös tuosta viikonlopun ihanuudesta
voi puhua moneen otteeseen, en oikeastaan tehnyt ihmeempiä. Paitsi että
tappelin yhden tulostimen kanssa n.5h ja tulostin miljoona kutsua ja
osoitetarraa... Ja kävin kattomassa fc Venuksen elokuvissa, oli aikasta
perussuomileffa, mutta ihan hyvä kuitenkin. Semmoinen aivot narikkaan
elokuva, täydellinen eilisiltaan.
Ainiin, tästä olen saattanut jo jollekin vuodattaa. Tapasin perjantaina
tuttavani, itseäni n.10 vuotta vanhemman miehen, joka on hieman
omalaatuinen. Sanotaan, että hän on suuri persoona. Joka tapauksessa
hän oli pitkään sitä mieltä, että meillä on jotain yhteistä ja
pakottipa minut kerran seuralaisekseen hädän hetkellä (mä olen liian
kiltti, en osannut sanoa ei, varsinkaan hädän hetkellä!). No, nyt
hänellä kuitenkin on tyttöystävä, tosi mukava nainen. Tapasin siis
heidät yhdessä ja he olivat ihan älyttömän rakastuneita ja onnellisia.
Tunsin syvää sympatiaa. Miehen omalaatuisesta persoonasta huolimatta
heistä näki, että he rakastivat toisiaan. Tajusin ajattelevani, että
jos he ovat toisensa löytäneet, niin ehkä mullakin on vielä jotain
toivoa, ehkä mäkin voin joskus olla noin onnellinen...:) Jonain
päivänä...
"hei pieni, kerro mulle, kenen onnesta sinut lohkaistiin. hei pieni,
kerro mulle, mistä kaikesta sinut veistettiin. koska mä haluun tietää,
miksi vain sinä näät niin paljon paremmin kuin muut. sä näät mut niin
paljon paremmin kuin muut"
sunnuntai, 15. tammikuu 2006
Kommentit